Juhannuspyöräilyt / Midsummer cycling

Scroll down for English version.

Jo monena kesänä olen suunnitellut ajavani pyörällä mökille Manamansaloon, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ei ole joko kerennyt tai uskaltanut. Matkaa sinne kertyy kuitenkin yli 230 km. Nyt päätin sitten ajaa mökille juhannuksena, kun sää näytti suosivan ja on tällaisille pitkille matkoille sopiva pyöräkin.

Lähdin liikkeelle perjantai aamuna noin kello yhdeksän aikoihin. Aikaisemmin aamulla oli ollut kova sumu, joten silloin ei olisi ollut turvallista ajaa isoja teitä. Enkä muutenkaan olisi kerennyt paljon aikaisemmin liikkeelle. Yritin ajaa sellaista vauhtia, mikä tuntuu kevyeltä. Nopeus asettui johonkin 34 km/h paikkeille. Ensimmäiset 35 km Kannukseen ja Eskolaan on leveää valtatietä, jossa on ärsyttävä tärinäraita reunassa. Onneksi pientaretta oli sen verran, että Quest mahtui kulkemaan siellä hyvin.

Vähän ennen Ylivieskaa sattui harvinainen tapaus. Vastaan tuli nimittäin toinen kinneri. Mika oli lähtenyt aamulla Oulusta Kokkolaan vihreällä Questillään. Pysähdyttiin tien laitaan ja vaihdettiin kuulumisia ja vertailtiin hieman pyöriämme. Oli mukava tavata ”lajitoveri”.

Pidin Ylivieskassa lyhyen tauon ja jatkoin Haapaveden suuntaan. Vauhtia tuntui olevan jonkin verran enemmän, kuin aamulla. Haapaveden suunnalla on hieman kumpuilevampaa maastoa ja ihan ennen haapaveden keskustaa on jyrkkä ylämäki, jonka selvitin kuitenkin ihan ongelmitta, hitaasti ja varmasti. Pidin tauon Haapaveden ABC:llä ja söin leivän. Pihalla tuli joku juttelemaan kinneristä ja siinä vierähti ainakin vartti ylimääräistä.

Pitkän tauon jälkeen lähtö tuntui kovin vaikealta. Jalat tuntuivat raskaalta ja tuntui, että ei oikein kulje. Ehkä siinä oli vähän ylämäkeä tai sitten lihakset kerkesivät vain jäähtyä liikaa. Tilanne korjaantui kuitenkin, kun Haapaveden jälkeen on muutama nopea alamäki, joissa tulikin uusi nopeusennätys, 81 km/h. Siinä vauhdissa hieman virkistyin ja jaksoin taas hyvin polkea.

Pikkutiet olivat aika hiljaisia juhannusaattona, eikä yleensä kovin vilkkaalla Nelostielläkään näkynyt ristin sielua. Jatkoin matkaa ohi Piippolan ja kohti Kestilää, jossa pidin ruokatauon anoppilassa. Vaimo olikin jo siellä huoltoauton ja eväiden kanssa. Ruokaa naamaan ja tuoretta vettä pulloihin ja sitten viimeiselle 60 kilometrin rutistukselle. Kestilästä eteenpäin olikin loivaa nousua lähes koko loppumatka.

Kerkesin sopivasti Alassalmen lossille. Vain muutama minuutti piti odottaa lossin lähtemistä. Lossilla oli tietenkin paljon ihmettelijöitä ja kyselijöitä. Ja sitten olinkin jo Manamansalossa. Enään vajaat 20 kilometriä mökille, saaren toiseen laitaan.

Melko kivuttomasti meni koko matka. Keskinopeus oli mukavat 35 km/h ja ajoaikaa meni vain 6 tuntia ja 48 minuuttia. Taukoja tuli pari tuntia, kun jäin suustani kiinni monta kertaa. Ei ollut muita vaikeita hetkiä, kuin Haapaveden jälkeen, jolloin ei tuntunut kulkevan ja sitten tietenkin viimeiset kilometrit tutuivat olevan vaikeita. Illalla väsytti aika kovasti.

Sunnuntaina takaisin

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä takaisin. Hieman epäröin, että jaksanko ajaa ollenkaan vai ajanko vain osan matkaa ja nostan sitten Questin huoltoauton katolle ja ajan autolla kotiin nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä. Säätiedotus lupasi melko korkeita lämpötiloja, joten sekin vielä lisäsi epävarmuutta. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan mihin asti pääsen. Kiinnitin Flevo roof- katon paikalleen siinä toivossa, että sen varjossa olisi suojassa suoralta auringon paisteelta. Se osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi.

Paluureitti oli täsmälleen sama, kuin perjantain reitti. Kävin anoppilassa taas syömässä ja täyttämässä vesipullot ja jatkoin matkaa. Tällä kertaa oli enemmän alamäkeä, joten tuntui kulkevan kevyesti. Yritin pitää tauot lyhyinä, jotta lihakset pysyy lämpiminä. Flevo roof jarrutti sen verran vauhtia, että ei meinannut isoissakaan alamäissä vauhti kohota yli 70 km/h. Mutta toisaalta näin päin ajaessa oli enemmän alamäkeä, joten keskinopeus oli tällä kertaa nopeampi, 36 km/h.

Yllättävän kevyesti meni tällä kertaa. Ei tullut sitä pelättyä hyytymistä,

joten ajoin sitten loppuun asti. Ajoaikaa meni vain vaivaiset 6 tuntia 38 minuuttia. Kokonais aikakin oli lyhyempi kuin perjantaina, koska tauot olivat lyhyempiä.

Oli kuitenkin aika mukava ajaa näinkin pitkää matkaa. Ehkäpä tästä tulee jokavuotinen perinne pyöräillä mökille ja takaisin.

 

 

 

---

For many years I’ve planned to cycle to our summer cottage in  Manamansalo, but I just haven’t done it. I haven’t had time or I haven’t dare to ride the 230 km

journey. Now I decided to ride to the cottage during midsummer, when the weather seemed to be nice, and I now have this suitable tricycle for long trips.

I started Friday morning about nine o’clock. Earlier in the morning had been a thick fog, so at the time would not have been safe to ride major roads. And I wouldn’t have had the time for much earlier start. I tried to ride at such a pace which feels light. Speed settled in around 34 km/h. The first 35 km to Kannus and Eskola is a wide national highway, which has annoying rumble strip at the side of the road. Fortunately there was enough room for the Quest in the shoulder of the road.

Just before Ylivieska occurred something rare. I met another velonaut! Mika had left in the morning from Oulu to Kokkola with his green Quest. We stopped along the roadside and talked a while and compared our velomobiles. It was nice to meet other velonaut.

I had a short break in Ylivieska and continued in the direction of Haapavesi. The speed seemed to be somewhat higher than in the morning. In Haapavesi area there is slightly hilly terrain, and just before the center of Haapavesi is a steep uphill, which I managed out pretty smoothly, slowly and surely. I had a longer break at Haapavesi ABC (service station) and ate a bread. Outside someone came to talk to me about the velomobile, and it took at least 15 minutes of extra time.

After such a long pause pedaling seemed difficult. The legs felt heavy and I felt that the speed was much slower. Maybe it was a bit uphill or maybe the muscles just cool down too much. However, it got better after a few fast downhills after Haapavesi, when I gained a new speed record of 81 km/h.

The little roads were pretty quiet on Midsummer Eve and usually very lively main road E75 was very quiet. I didn,t see anybody. I continued my journey over Piippola and towards Kestilä, where I had a lunch break at in-law’s home. My wife was already there with the ”service car” and my lunch. After food I filled my drinking bottles with fresh water and then continued to the last 60 kilometers. After Kestilä it was a gentle ascent rest of the way.

I was on time for Alassalmi ferry. I only had to wait a few minutes for the departure of the ferry. On the ferry there was, of course, a lot of interested people asking about velomobiles. And then I was in Manamansalo. No more than just under 20 kilometers to go to the cottage, to the other side of the island.

It was quite pleasant ride. The average speed was a comfortable 35 km / h and riding time was only 6 hours and 48 minutes. I had breaks for about couple of hours, lot of talking to other people because there was always somebody interested about my velomobile. There was few difficult moments, like after Haapavesi when my legs felt heavy, and then also the last kilometers felt quite tough. In the evening I was pretty tired.

Return trip on Sunday

On Sunday I was supposed to ride back. I hesitated a little, that if I’m able to ride at all, or should I only ride part of the way and then lift the Quest on the roof of the ”service car” and drive home to enjoy the warm summer day. Weather forecast promised fairly high temperatures, so that also increased uncertainty. However, I decided to go and try how far I can get. I put the Flevo roof in place in hope that it would give me a shelter from direct sunlight. It turned out to be pretty good solution.

Return route was exactly the same as Friday’s route. I went to in-law’s for lunch and filling water bottles, and continued the journey. This time it was more descent, so riding felt more light. I tried to keep the breaks as short as possible, in order to keep the muscles warm. Flevo roof slowed down so much that I could not go downhill much faster than 70 km / h. But on the other hand the route has a little bit more descent, so the average speed was still faster this time, 36 km / h.

The ride was surprisingly easy this time. I didn’t lose power as I was afraid of, so I ride the whole way home. Riding time was merely 6 hours 38 minutes. The total time was also shorter than on Friday, since the breaks were shorter.

It was quite nice to ride on such a long journey. Perhaps this will become an annual tradition to cycle to the cottage and back.