Huomasin pari viikkoa sitten Facebookissa tämän postauksen, jossa varoitetaan, että Sramin X0 (ja ilmeisesti myös X9) takavaihtaja syö vaijeria. Koska myös Questissä on X0 takavaihtaja, päätin käydä tutkimassa asiaa omasta pyörästäni. Ja niinhän siellä oli jo muutama karva katkennut vaihtajan vaijerista. Niinpä jouduin vaihtamaan uuden vaijerin vain vajaan 7000 kilometrin jälkeen. Vähän hassusta paikasta se alkaa katkeamaan. Pitää jatkossa vähän tarkkailla tuota vaijeria.
Hankin tämän kuomun jo joitakin kuukausia sitten ja olen testaillut sitä erilaisissa olosuhteissa. Tässä tulee nyt lopultakin hieman arviota ja kokemuksia siitä.
Tilasin kuomun Velomobielonderdelen.nl verkkokaupasta. Toimituksessa vaan kesti yllättävän kauan. Valmistajalla sattui pikku moka ja he maalasivat tilaamani kuomun väärän väriseksi. Se tiesi lisää odottamista. Mutta lopulta yli puolentoista kuukauden odottamisen jälkeen kuomu saapui.
Kiinnitys tarranauhoilla samoin, kuin Questin aukon peitteessä. Tässä on vaan kaksi tarranauhaa enemmän. / Attachment with velcro straps. Same as the manhole cover of the Quest. This one got two velcro straps more.
Työn jälki on ihan hyvä. Ei kuitenkaan ihan yhtä laadukasta jälkeä, kuin Quest. Kuomussa on iso visiiri, joka on valmistettu ohuesta lexanista. Visiirin asento lukitaan kahdella tarranauhalla. Kuomun reunaa kiertää tiiviste, joka estää kuomua kolisemasta kinnerin koria vasten. Kuomu kiinnittyy kinneriin tarranauhoilla, samoin kuin Questin aukon peite. Alkuperäisessä aukon peitteessä on viisi tarranauhaa, mutta tässä kuomussa niitä on seitsemän. Eli se pysyy tosi tukevasti kiinni. Kuomu istuu melko hyvin Questin kulkuaukon päälle. Sivuille jää pientä rakoa, jota voi yrittää painaa kiinni tarranauhakiinnikkeillä.
Kätevät imukupit pitävät kuomun Questin keulan päällä. / Suction cups hold the hood on the nose of the Quest.
Takaosaan kyhmyn päälle jää pieni ilmarako, josta ilma pääsee poistumaan kuomun sisältä. Kolmen tarranauhan päässä on pieni imukuppi, joita apuna käyttäen saa kuomun pysymään tarvittaessa kinnerin keulan päällä. Tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, jos kinneriä pitää hieman siirtää tai kääntää käsin työntämällä.
Kätevät imukupit pitävät kuomun Questin keulan päällä. / Suction cups hold the hood on the nose of the Quest.Taakse jää pieni ilmarako. / A gap for the air to escape.Visiirin avaus ja tukimekanismi toimii myös tarranauhalla. / You can secure the visor position with velcro.
Scroll down for English version. Koko kevään ja kesän olen kuunnellut Questin keskiön suunnalta kuuluvaa napsausta. Se kuului joka kampikierroksella aina samassa kohtaa kierrosta. Kinnerin… Lue lisää »Napsuva ääni / Clicking noise
Huomasin keväällä, että Hurricanen etuvanne oli hieman murtunut muutaman pinnan kohdalta. Päätin vaihtaa siihen uuden vanteen. Mutta homma hieman venyi, kun kinnerillä on ollut niin mukava ajaa. Kun sitten lopulta sain uuden vanteen hankittua ja aloin vanhaa vannetta irroittamaan kiekosta, huomasin, että myös etunapa on viallinen. Se rohisi ikävästi pyörittäessä. Avasin sen ja totesin, että sinne on ilmeisesti päässyt vettä, kun oli niin ruosteisen näköistä. Laakeripinnat ja kuulat näyttivät myös kuluneilta. Yritin kuitenkin vielä puhdistaa sen ja laittaa uudet rasvat sisään, mutta ei se enään tilannetta pelastanut. Niinpä jouduin hankkia myös uuden etunavan.
Kun sitten lopulta sain kaikki osat valmiiksi, otin vanhasta kiekosta läjäpäin kuvia, jotta osaan laittaa pinnat samoin uuteen kiekkoon. Ja sitten purin vanhan kiekon osiksi. Sheldon Brownin kiekonrakennus ohjeita apuna käyttäen aloin asentamaan vanhan kiekon pinnoja uuteen napaan ja vanteeseen. Se onnistui hyvien ohjeiden avulla yllättävän helposti ja uudesta kiekosta näytti tulevan ihan samanlainen, kuin vanhasta. Oletin että tämä olisi ollut kiekonrakennuksen vaikein vaihe.
Sitten kiekosta pitäisi saada suora. Käytin rihtauspukkina vanhaa etuhaarukkaa jonka ruuvasin ruuvipenkkiin kiinni. Vanteen suoruuden mittaamiseen käytin pientä puurimaa, jota pitelin toisella kädellä haarukan putkea vasten. Sitten vaan Sheldon Brownin ohjeiden mukaan kiristelin pinnoja siten, että sain vanteen keskelle ja suoraksi. Se oli aika aikaavievää hommaa, mutta sain sen kuitenkin mielestäni riittävän suoraksi. Alumiinivanteen sauman kohtaa ei välttämättä saa ihan suoraksi, enkä minäkään siinä onnistunut. Mutta ihan toimiva kiekko tästä tuli. Lopuksi vain vannenauha ja jarrulevy paikalleen, rengas paikalleen ja testilenkille.
Päätin tehdä auton katolle kinnerin kuljetustelineen siltä varalta, että pitää joskus kuljettaa kinneriä autolla. Jos se vaikka hajoaa matkalle, tai jos pitää jostain muusta syystä siirtää sitä autolla.
Mielestäni ehkä paras materiaali kuljetustelineeseen olisi ollut alumiininen U-profiili, mutta en löytänyt sitä tarpeeksi leveänä. Niinpä tyydyin L-profiiliin. Aluksi meinasin kiinnittää profiilit auton kattotelineisiin ihan profiilin reunasta, mutta totesin, että siitä ei tule riittävän tukeva. Niinpä porasin uudet reiät keskemmälle. L-profiili on kiinnitetty kattotelineisiin käyttämällä tavallisia pakoputkiklemmareita. Hyödynnän tässä viritelmässä myös jo olemassa olevaa Thulen pyörätelinettä, jota olen aiemmin käyttänyt mm. Hurricanen kuljettamiseen. Kinnerin takarengas asettuu Thulen telineessä takarenkaan paikalle.
Alumiiniset L-profiili kiskot ja reiät väärässä paikassa. / Aluminium L-profile tracks and holes in the wrong position.
Teline toimii niin, että kinneri nostetaan auton takaa siten, että eturenkaat osuvat L-profiili ”kiskoille”. Sitten kinneriä työnnetään kiskoilla eteen päin, kunnes takarengas osuu keskellä olevalle Thulen pyörätelineelle. Siihen kohdalle sen voi sitten sitoa kiinni kuormaliinoilla.
Ei kuormaliinoja tässä. Kokeiltiin vain, miten se istuu telineeseen. / No cargo straps here. We just tested how well the velomobile fits to the rack.
Tämä vaikuttaa ihan hyvältä kuljetustelineeltä. Vielä en ole päässyt sitä kokeilemaan käytännössä. Sen verran vaan olen testannut, että nostettiin vaimon kanssa kinneri katolle, ja kokeiltiin, että miten se oikein sopii tähän telineeseen. Se tässä on huonoa, että aina tarvitsee kaksi ihmistä kinnerin nostamiseen. Jonkunlainen ramppi systeemi voisi olla kätevä, että voisi myös yksin lastata tarvittaessa. Mutta sen rampin kuljettaminen voi muodostua myös ongelmaksi.
Luultavasti tätä tarvitsee käyttää seuraavan kerran vasta elokuussa, kun menen Nokialle nojapyöräilyn PM-kisoihin. Mutta se on kuitenkin hyvä olla olemassa kaiken varalta.
Jo jonkun aikaa kerkesin miettiä, että ostaisiko uuden kameran vai ei. SJ4000 on kuitenkin toiminut kohtuullisen hyvin ja siinä on ihan kelpo kuvanlaatu. Tosin akku siinä ei kestä mielestäni riittävän kauan (vain noin 90 min). Ja se ulostaa .mov tiedostoja, jotka eivät suoraan käy esimerkiksi GPS datan lisäämiseen käyttämääni Garmin Virb Edit ohjelmaan. Niinpä olenkin aina silloin tällöin vähän katsellut muitakin vaihtoehtoja.
Olen ehkä täällä maininnutkin, että aloin seurata Velogi -videoblogia YouTubessa. Kiinnitin huomiota Velogin videoiden laatuun. Ajovideoissakin kuva oli vakaata ja miellyttävä katsoa. Tietenkin myös editointi on laadukasta, mutta ei siitä sen enempää. Velogi oli myös tehnyt videon käyttämästään kuvauskalustosta. Hän käyttää Sonyn action kameraa, koska siinä on kuvanvakain. Siitäpä sain idean tutustua Sonyn valikoimaan ja niinpä päädyin hankkimaan itselleni AS200V action kameran.
Sony HDR-AS200V
Kuvanvakaimen lisäksi kamerasta löytyy WiFi ja GPS sekä high speed ominaisuuksia. Itse kameran runko on roisketiivis, mutta mukana tulee toki myös vesitiivis kotelo, jolla kameran voi upottaa viiteen metriin. Sony suoltaa .mp4 tiedostoja, joiden pitäisi käydä suoraan myös Virb Edit ohjelmaan. Akun kestosta en löytänyt oikein mistään kovin tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti pitäisi useamman tunnin riittää virta, kun kytkee ylimääräiset kilkkeet (Wifi ja GPS) pois päältä.
Myyntipakkaus / Retail package.
Paketissa ei ollut paljon ylimääräistä tavaraa mukana. Kameran, akun ja vesitiiviin kotelon lisäksi mukana tulee tietenkin USB-piuha, sekä kaksi tarrakiinnitteistä telinettä ja niihin kiinnittyvä kamera klipsi.
Myyntipakkauksen sisältö. / Contents of the retail package.
Klipsissä on standardi jalustakierre, eli siihen voi periaatteessa kiinnittää myös muitakin kameroita. Nämä kiinnikkeet eivät ole GoPro yhteensopivia, vaikka ovatkin etäisesti saman näköisiä. Mukana on myös jalustakierre adapteri. Nimittäin kameran pohjassa oleva kierre ei ole standardi jalustakierre vaan siihen kierteeseen kiinnitetään adapteri, jolla kameran saa kiinni mihin tahansa jalustaan. Vesitiiviissä kotelossa on tavallinen jalustakierre.
Hiilikuituisen kinnerin sisällä tuntuu olevan aika huono GPS signaali. Garmin kyllä löytää satelliitit, mutta paikannus ei ole aina riittävän tarkka. On mennyt monta Stravan segmenttien nopeinta aikaa hukkaan, kun Garmin on piirtänyt reittiviivaa jopa kymmeniä metrejä väärään paikkaan. Viime viikolla tilasin hiilikuituisen kovan katon Questiin. Se luultavasti pahentaa entisestään tätä ongelmaa. GPS signaali ei ilmeisesti siis kulje kovin hyvin hiilikuidun läpi.
Niinpä päätin kokeilla ratkaista ongelman siirtämällä Garmin kinnerin syövereistä lähemmäs kulkuaukkoa. Nythän se on sijainnut oikean pyöränkotelon päällä, eli siis aika syvällä kinnerin sisällä. Näin sattumalta jossain ulkomaisessa blogissa (en muista enään missä) kuvan GPS laitteen telineestä, joka oli kiinnitetty kinnerin ylä ja alaosan sauman kiinnitysruuviin. Niinpä päätin tehdä itsekin samanlaisen telineen Garminille. Pienen mallailun jälkeen sopiva paikka löytyikin. Autotallin nurkasta vaan vähän rakennusmateriaaleja mukaan ja hitsaamaan.
Sauman kiinnitysruuvi on aika kaukana kulkuaukon reunasta, mutta halusin Garminin lähemmäksi reunaa. Niinpä tein kiinnityslevystä hieman pitemmän. Jotta kiinnikkeestä tulisi riittävän tukeva, päätin lisätä siihen toisen kiinnitysruuvin. Mutta en halunut tehdä sille uutta reikää kinnerin koriin, joten laitoin ruuviin prikan, joka puristaa korin saumaa vasten. Laitan rakentelukuvauksen tähän kuvagallerian muodossa.
Keskiviikkona kun tulin töistä, löysin yllättäen ison paketin tallin nurkalta. Kovasti ihmettelin, että miten se oli siihen jätetty, eikä esimerkiksi autokatokseen. Ja ihmeellistä oli myös se, että kukaan ei ollut soittanut ja ilmoittanut paketin saapumisesta. Tosin rahtikirjassa ei ollut meikäläisen puhelinnumeroa. Mun numero oli päätynyt ilmeisesti väärään rahtikirjaan. Tehtaalta Hollannista lähti nimittäin samalla kyydillä kaksi kinneriä Suomeen. Aikaisemmin tällä viikolla toista kinneriä Turun
Tällainen paketti odotti tallin nurkalla, kun tulin keskiviikkona kotiin.
lähistölle kuljettanut kuljettaja soitti ja kyseli toimituksesta. Siinä vähän ihmeteltiin, että onko rahtikirjat sekaisin, vai onko jopa pyörät menneet sekaisin.
Paketista löytyi kuitenkin ihan oikea pyörä. Kaikki tilaamani härpäkkeet ja lisäosat näyttivät olevan mukana. Akkukin oli täynnä, joten valotkin toimivat heti kättelyssä.
