Hiilikuituisen kinnerin sisällä tuntuu olevan aika huono GPS signaali. Garmin kyllä löytää satelliitit, mutta paikannus ei ole aina riittävän tarkka. On mennyt monta Stravan segmenttien nopeinta aikaa hukkaan, kun Garmin on piirtänyt reittiviivaa jopa kymmeniä metrejä väärään paikkaan. Viime viikolla tilasin hiilikuituisen kovan katon Questiin. Se luultavasti pahentaa entisestään tätä ongelmaa. GPS signaali ei ilmeisesti siis kulje kovin hyvin hiilikuidun läpi.
Niinpä päätin kokeilla ratkaista ongelman siirtämällä Garmin kinnerin syövereistä lähemmäs kulkuaukkoa. Nythän se on sijainnut oikean pyöränkotelon päällä, eli siis aika syvällä kinnerin sisällä. Näin sattumalta jossain ulkomaisessa blogissa (en muista enään missä) kuvan GPS laitteen telineestä, joka oli kiinnitetty kinnerin ylä ja alaosan sauman kiinnitysruuviin. Niinpä päätin tehdä itsekin samanlaisen telineen Garminille. Pienen mallailun jälkeen sopiva paikka löytyikin. Autotallin nurkasta vaan vähän rakennusmateriaaleja mukaan ja hitsaamaan.
Sauman kiinnitysruuvi on aika kaukana kulkuaukon reunasta, mutta halusin Garminin lähemmäksi reunaa. Niinpä tein kiinnityslevystä hieman pitemmän. Jotta kiinnikkeestä tulisi riittävän tukeva, päätin lisätä siihen toisen kiinnitysruuvin. Mutta en halunut tehdä sille uutta reikää kinnerin koriin, joten laitoin ruuviin prikan, joka puristaa korin saumaa vasten. Laitan rakentelukuvauksen tähän kuvagallerian muodossa.
Ilmat ovat hieman alkaneet lämmetä ja hiekoitussora on jo kerätty pois pyöräteiltä, joten oli aika vaihtaa Questiin kesärenkaat. Talvella, kun odottelin Questin saapumista, oli aikaa miettiä kesän rengasvalintoja. Lueskelin hollantilaisen Wim Schermerin blogia. Wim on tehnyt paljon rengastestejä yleisesti kinnereissä käytetyille renkaille. Niinpä päätin hyödyntää rengasvalinnassani Wimin testituloksia. Äkkiseltään voisi kuvitella, että mitä kapeampi ja kevyempi rengas, sitä kevyempi vierintävastus. Näin ei kuitenkaan Wimin testien mukaan aina ole. Toki kapeat maantierenkaat ovat saaneet hyviä tuloksia testissä, mutta niin on myös moni muukin rengas. Myös ajomukavuuteen kannattaa panostaa. Leveät renkaat ovat yleensä pehmeämpiä, joten ajotuntuma on miellyttävämpi. Renkaan aiheuttamalla ilmanvastuksella ei ole merkitystä kinnerissä, koska rengas on lähes kokonaan korin sisäpuolella.
Wim Schermerin mukaan hänen testeissään eturenkaista yllättäjäksi nousee 50-406 Vredestein F-Lite, joka rullaa kevyesti myös matalissa lämpötiloissa. Yleensä renkaiden vierintävastus kasvaa lämpötilan laskiessa. Mutta F-Lite ilmeisesti säilyttää ominaisuutensa myös kylmemmässä. Olen lukenut muualta, että F-Lite ei ole kovin kestävä rengas, eli saattaa puhjeta herkästi. Se on myös melko leveä (50 mm) joka Questiin asennettuna rajoittaisi kääntösädettä melko paljon.
Pesty ja vahattu, odottaa renkaiden vaihtoa.
Toinen omasta mielestäni yllättävä rengas Wimin testeissä on 50-406 Schwalbe Shredda, joka rullaisi vielä F-Liteäkin kevyemmin. Se on itseasiassa Wimin testitulos taulukossa toiseksi kevyiten rullaava rengas. Shredda on todettu maailmalla suhteellisen kestäväksi kinnerikäytössä, mutta tämäkin on leveä ja rajoittaa mielestäni liikaa Questin kääntyvyyttä normaalikäytössä. Mutta jos osallistun joskus johonkin kisoihin, harkitsen kyllä vakavasti 50 mm Shreddaa eturenkaiksi.
Nyt on jo reilusti yli tuhat kilometriä tullut ajettua Questillä ja se alkaa tuntumaan jo omalta. Aikaisemmassa postauksessa valittelin ohjauksen äkkinäisyyttä kovassa vauhdissa. Siihen olen tottunut ja olen oppinut hallitsemaan pyörän kovemmissa vauhdeissa, aivan kuten arvelinkin. Olen myös oppinut paremmin hahmottamaan missä kaikki kolme rengasta kulkevat, joten tien pienien kuoppien väistäminen on alkanut sujua. Isompia kuoppia pitää sitten väistää enemmän.
Ostokset mahtuu hyvin mukaan.
Etuvaihtajan kanssa on ollut hieman ongelmia. Aluksi ongelmana oli se, että se ei vaihtanut kunnolla pienimmälle eturattaalle. Sen sain ratkaistua osittain jo aiemmin. Aivan täysin sitä ei taida saadakkaan toimimaan ja aina välillä joutuu kantapäällä auttamaan ketjun rattaalle. Mutta onneksi pienintä ratasta tarvii hyvin harvoin. Sitten ilmeni ongelmaa isoimman eturattaan kanssa. Ketju tipahti isoimmalle rattaalle vaihtaessa muutaman kerran pois päältä kokonaan ja pari kertaa se jumiutui rattaan ja kammen väliin aika pahasti. Siitä ongelmasta pääsin säätämällä vaihtajan H-rajoitinruuvia kireämmälle, jolloin vaihtajan häkki ei liiku niin kauas rattaan ulkopuolelle. Tämäkin säätö oli aika pienestä kiinni. Nyt kun etuvaihtaja toimii hyvin, niin on ollut kyllä nautinto ajaa.
Nyt alkaa olla jo melkein 400 kilometriä Questillä takana, joten jonkinlainen tuntuma pyörään on jo tullut. Vaikka aluksi tuntui, että se kulkee nastarenkailla kuin kivireki, on… Lue lisää »Tämähän on hauskaa!
Tänään kohtasin ensimmäistä kertaa ”hullun autoilijan”, jolla oli selvästikin jotain minua vastaan. Tai sitten hänellä ei ollut vaan mitään käsitystä siitä mitä näki. Ajelin kaikessa… Lue lisää »Kaikki ei tykkää velomobiileista
Tänään Quest kulki jo paljon kevyemmin. En tiedä mistä se johtui, mutta mukavaa oli. Vähän alkaa jo tottua kinnerillä ajamiseen, vaikka takana on vasta n.… Lue lisää »Testilenkillä Questillä
Keskiviikkona kun tulin töistä, löysin yllättäen ison paketin tallin nurkalta. Kovasti ihmettelin, että miten se oli siihen jätetty, eikä esimerkiksi autokatokseen. Ja ihmeellistä oli myös se, että kukaan ei ollut soittanut ja ilmoittanut paketin saapumisesta. Tosin rahtikirjassa ei ollut meikäläisen puhelinnumeroa. Mun numero oli päätynyt ilmeisesti väärään rahtikirjaan. Tehtaalta Hollannista lähti nimittäin samalla kyydillä kaksi kinneriä Suomeen. Aikaisemmin tällä viikolla toista kinneriä Turun
Tällainen paketti odotti tallin nurkalla, kun tulin keskiviikkona kotiin.
lähistölle kuljettanut kuljettaja soitti ja kyseli toimituksesta. Siinä vähän ihmeteltiin, että onko rahtikirjat sekaisin, vai onko jopa pyörät menneet sekaisin.
Paketista löytyi kuitenkin ihan oikea pyörä. Kaikki tilaamani härpäkkeet ja lisäosat näyttivät olevan mukana. Akkukin oli täynnä, joten valotkin toimivat heti kättelyssä.